lauantai 7. lokakuuta 2017

Back to business.. tai ehkei sittenkään?

Viime kirjoituksesta on taas vierähtänyt hetki. Nyt on täytynyt istahtaa hetkeksi ja miettiä. Tai oikeastaan levätä.

Sairaslomaa ja kuntoutusta on takana jo paltiarallaa 18 viikkoa tai ainakin jotain sinne päin.

Hevosta on kuntoutettu ahkerasti, mutta selkään nouseminen on ollut vaikeaa. Miksikö? En enää ole aivan varma. Yksi syy on, että olen väsynyt, todella väsynyt. Se taas vaikuttaa motivaatioon. Motivaatiota taas olisi kisata, mutta jaksamista ei.

Olen myös huomannut, että selkäön nousiessani pelkään tuntevani, että hevonen on huono. Okei, viikkojen sairasloman jälkeen on normaalia, että hevonen on aivan totaalijunissa eikö jumit nyt hetkessä, hieromisista huolinatta, avaudu.

Noh, onhan jotain jo tapahtunutkin.. pari viikkoa sitten repäistiin harjoituskisoissa raviluokka. Osallistujia oli yllättävän paljon ja vuoroaan sai odotellakin kiitettävän kauan. Olimme niinkin hyvin valmistautuneet, että istuin kisoissa hevoseni selässä kuudetta kertaa leikkauksen jälkeen. Viimeisen 18vkon aikana olen käynyt selässä nyt vain ehkä 12krt?

Hevonen on energinen ja sen vuoksi oli kaikkea muuta kun fiksu ja rauhallinen itsensä. Keskityin lähinnä siihen, että saisin sen rauhoittumaan :D
Ylsimme se sentäs ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi.

Parin viikon päästä olisi kisat, jonne olen jo viikkoja suunnitellut meneväni. Enää en vain ole varma jaksanko. Haluan, mutten jaksa.


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kun kyse on rahasta

Hyvinkin usein törmää siihen ennakkoluuloon, että hevosharrastus on vain rikkaiden laji.
Se ei pidä paikkaansa, myös meillä matalapalkkaisilla on mahdollista omistaa hevonen, mutta toki sen eteen saa tehdäkin jo jotain, eikä vain riitä että maksaa tililtä sitä, tätä ja hieman tuota.

Mutta tarkemmin kun miettii, kyllähän hevosten kanssa moni asia on kiinni rahasta.



Kun aloitin ratsastuksen lapsena, ratsastin kerran viikkoon. Hieman isompana kun intoa riitti ja olisin tahtonut edistyä, isäni taisi tehdä hieman enemmän töitä ja välillä viikonloppuvuoroja, jotta saatiin toinen ratsastustunti viikkoon.

Eli jos sinulla on rahaa, sinulla on mahdollista osallistua useammin tunneille ja valmennuksiin. Mitä useammin käyt tunneilla, sitä enemmän sinulla on mahdollista edistyä.

Tämä on oikeasti totta, että ilman valvovan silmän alla käyntiä puksutat paikoillasi. Niin minäkin tein hetki sitten monta vuotta...

Mitä enemmän sinulla on rahaa, sitä paremman ja osaavamman hevosen saat. Ja mitä enemmän sinulla on rahaa, sitä useammin voit käydä valmennuksissa ja sinulla on mahdollista edistyä, oman osaamisesi ja lahjojesi rajoissa tietenkin.
Mutta jos ei ole rahaa, ei voi edistyä.

Ostin Tiikerin, ja aikoinaan Jellen, koska halusin saavuttaa unelmani. Halusin alkaa kilpailemaan ja valmentautumaan (seuratasolla). Jellen kanssa unelmat kariutuivat, ratsastukselliset virheet lisääntyivät tunneillä käynättömyyden vuoksi.
Uusi mahdollisuus avautui Tiikerin kanssa. Hieman kivinen on ollut tie, mutta vielä.täältä nousemme!

..silti joudun toteamaan, että vaikka taas eräs mahdollisuus voisi aueta edessäni unelmieni saavuttamiseksi, joudun miettimään tilaisuuteni. Raha ratkaisee.

Harkitsen vakavasti keppihevosiin siirtymistä. Esteratakin on valmiina eteisessämme!



tiistai 12. syyskuuta 2017

Hyvä, huono vai tosi huono?

Hyvä ratsastaja, huono ratsastaja, perusratsastaja, kokenut ratsastaja..

 Jostain syystä viime aikoina minulla on ollut hyvinkin paljon aikaa miettiä asioita, mutta ennen kaikkea lukea facebookin hepparyhmiä.

Olen pistänyt merkille, että jokaiselle meistä hyvä ja kokenut ratsastaja merkitsee eri asioita. minulle kokenut on paljon vähemmän kuin jollekin toiselle. Jollekin hyvä ratsastaja tarkoittaa sellaista, joka tunnetaa maailmalla, minusta taas nimi ei kerro kaikkea, koska se tuntematon voi olla osaavampi ja kokeneempi kun se, joka tunnetaan.

Nimi ei tee kestä hyvää, vaan taito.

Mikä taas kertoo, että joku osaa? Onko se kisasuoritus vai estekorkeus mitä on hypännyt? Sillä minäkin olen hypännyt huikean 90cm okserin, enkä silti osaa mitään. Ei sillä, että 90cm olisi vielä edes paljon.

..niin ja jos on nimekäs ratsastaja, tarkoittaako se automaattisesti hyvää valmentajaa? Minusta ei ja joskus ehkä hieman saatan hörähtää ilmoitukselle, jossa esimerkiksi kilparatsastaja x käy pitämässä valmennuksen. Hinta pompsahtaa yli 100€ jo pelkästään nimen vuoksi, vaikkei valmennuksen tasosta olisi mitään tietoa.

Vaikka itse olen kaikkien hevosteni kanssa lähtenyt ruohonjuuri tasolta ja saanut niistä ratsastettua ihan perus kivoja hevosia eli osaan ratsastaa (= pysyn selässä ja osaan kertoa hevoselle suunnan ja edes suurinpiirtein askellajin), en osaa opastaa ketään edes perusasioissa. Olisin siis aivan surkea opettaja!

Osaaminen ei siis kerro myöskään sitä, että osaisi opettaa.

Minun jos kenen pitäisi muistaa tämä, etenkin kisoissa:
Moni asia vaikuttaa tasoon. Jos minulla on osaamaton hevonen, en voi olettaa voittavani kisoissa. Jos hevonen taas osaa, en voi taaskaan olettaa voittavani, jos en itse osaa.

Minulla voi olla taitoa yhden hevosen kanssa, muttei toisen. Kun taas joku toinen pärjää paremmin sen jonkun toisen hevosen kanssa.

Ratsastus on laji, jossa pitäisi kilpailla ja valmentua itseään vastaan ja itseään varten. Jos kehittyy paremmaksi, voi siitä aina olla ylpeä.

Jos et ole itsestäsi ylpeä, et voi olettaa, että kukaan muukaan olisi. Etenkään hevospiireissä. Tee kaikki itseäsi varten, älä muita!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pohjatyö, paras työ

Koska minulla on ollut olevinaan liikaa aikaa viimeisen viikon aikana, eli surffailla puhelimella netissä pitkien työpäivien jälkeen, olen lukenut paljon hevoskeskusteluita laidasta laitaan.

Olen pyöritellyt tätä tekstiä suuntaan jos toiseenkin, muokaten ja pyyhkien pois, tallentaen luonnokseksi aina uudelleen ja uudelleen, koska alunperin ajattelin vajota masennuksen partaalle ja pitää blogista hieman lomaa, niinkun hevosista ylipäätään, mutta lukiessani juttuja ja vastaillessani kysymyksiin, kuten mihin ratsastuksen kuppikuntaan kuulun, ajattelin, että olisi hyvä muistuttaa tärkeästä asiasta, hyvästä pohjatyöstä.

lihava, lihakseton, mutta kiltti saikkulainen!
Mitä se on? Mitä on hyvä pohjatyö?

Kukin voi määritellä sen kuten haluaa, mutta minusta kaikki lähtee liikkeelle ihan arkisista asioista, siitä miten hevonen käyttäytyy maastakäsin, miten sen kanssa toimit, kunnioittaako se sinua ja luottaako se sinuun?

Hyvä pohjatyö lähtee jo siitä, miten hevonen kulkee taluttaessa tarhasta talliin tai toisinpäin. Tai siitä, rynniikö se sinut tahallaan karsinan seinään.

Minä myönnän epäonnistuneeni ainakin siinä, että hevoseni tasan tietää missä taskussa minulla on herkut ja omin lupineen meinaan myös taskulla käydä, en minäkään siis täydellinen ole ;)

En siis ole hevosten kanssa ihmeellinen, olen vain tavallinen puskatäti, joka harrastelee, mutta yritän käyttää maalaisjärkeä tässä touhussa.

..joskus se riistäytyy käsistä ja esimerkiksi lisämömmöjä on ilmestynyt ruokintaan heti kun hevoselle on joku vaiva tai ongelma ilmennyt.. Mutta se siitä tällä erää!

Olen kuullut ihailua joiltain siitä, kuinka Tiikeri toimii kanssani näinkin vähän tuntemisen jälkeen. Mutta meillä on selvät sävelet ja toimimme rakkaudella ja rajoilla.

Tiikeri on kiltti, mutta sen verran älykäs, että väittäisin siitäkin kuoriutuvan pedon, jos se saisi siihen mahdollisuuden.

Tärkeää hevosten kanssa on siis pohjatyö, joka tehdään kunnolla.

Kun maastakäsittelyssä sujuu, se jo tarkoittaa, että johtajuus, luottamus ja yhteistyö ovat kunnossa.

Seuraavana päästään hieman siihen "kuppikunta" keskusteluun, koska sanoisin, että moni pistäisi minut siihen kouluratsastaja kastiin, koska siinä eniten kisaamme ja sitä.treenaamme.

Itse en kuitenkaan laittaisi itseäni mihinkään kuppikuntaan, koska teen hevosen ehdoilla ja kaikkea mikä tuntuu mukavalta.

Opetin Tiikerin ajolle, olen aloittanut esteharjoitukset, maastoilemme, teemme maastakäsin, vien Tiikeriä erilaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin. Kaikki tämä kokemuksen vuoksi.

Mutta jos en koe olevani kouluratsastaja, miksi treenaan koulua?

Siihen on yksinkertainen vastaus:
kouluratsastus on kaiken perusta, jos se ei suju, ei voi edetä.

Muistan nuorempana, kun vielä hyppäsin paljon esteitä (ei uskoisi!), kun en olisi muuta tehnytkään ja opettaja palautti maanpinnalle: "jos et osaa kouluratsastusta, et voi esimerkiksi hypätä".

Tuo pitää paikkaansa, koska kouluratsastus on kaiken perusta ja ne perusasiat:
Siirtymiset, pysähtymiset, tempo, suunta...

Jos et osaa kouluratsastusta, et osaa ratsastaa. Jos et osaa ratsastaa, et voi tehdä hevosen selässä mitään (tai ainakaan mitään ihmeellistä).

lauantai 5. elokuuta 2017

Tavoitteiden nollaus

Harrastuksessa ja elämässä yleensä on hyvä olla tavoitteita ja unelmia. Vielä hetki sitten minulla oli niitä monta, mutta nyt on aika, jolloin unelmat tulee jäädyttää ja tavoitteet nollata.

Moni meitä seurannyt sanoisi, että tekee hyvää vain olla ja nollata, mutta itse en ole samaa mieltä.

Meiltä on mennyt jo 10 viikkoa sivu suun ja parhaana mahdollisena treenikautena.
Minulla on ollut hevonen reilun vuoden, jonka kanssa minun piti tavoitella unelmia, mutta olen päässyt treenaamaan siitä reilusta vuodesta noin 5kk, eikä lähitulevaisuudessa näytä yhtään paremmalta, koska Tiikeriltä leikataan etujalka maanantaina.

lainaratsu 2.8.2017 kuva Veera Schütt
Hevonen ei ole vain harrastus, se on unelma, elämäntapa ja asia, jonka avulla olen pitänyt itseni pystyssä arjen huolien ja murheiden kanssa.

Kun tukipilari kaatuu, kaatuu myös moni muu asia.

Minulle on moni todennut, että sellaista se on näiden hevosten kanssa ja en ole suinkaan ainut, jolla tuuria ei ole näiden kanssa. Se on totta, en varmasti ole ainut, mutta jos hevonen olisi ainut murheeni, ei se ottaisikaan näin koville. Juurihan minä jouduin luovuttamaan yhden hevosen kohdalla, 5 vuoden hoidon ja kuntoutuksen (tai oikeastaan kuntoutuksien) jälkeen.

Tämä ei suinkaan ole vierasta, mutta ehkä se tässä pänniikin?

Toivon vihdoin oppivani paremmaksi ratsastajaksi, koska minäkin haluaisin olla hyvä. Ilman ratsastamista oppiminen  on mahdotonta.

Hevosia varnasti olisi, mutta muiden hevosilla ei niin vaan ratsastella oman aikataulun mukaan ja koska en ole osaava, ei kukaan edes hyötyisi "avustani", päinvastoin.

lainaratsu 2.8.2017 Veera Schütt
Tulevat Pinsiön puskaratsastajien, Ylöjärven ja Ylöjärven ratsastajien koulumestaruuskisat jäävät meiltä tänä(kin) vuonna välistä.
Viime vuonna oltiin Ylöjärven koulumestaruuksissa, mut sekin homma kosahti kintuille, kun ei oltu päästy treenaamaan selän märkäpaiseiden vuoksi.. ja olihan ne ekat kisat ylipäätään. Tänä vuonna piti olla treeniä takana ja paremmat mahdollisuudet saada ainakin onnistumisia, vaikkei sijoituksia olisikaan tullut.

Mikäli kuntoutus sujuu, saan hevoseni juuri talveksi ehkä kuntoon, mutta mikäli talvi on samanlainen kuin edellinen, voin vain haaveilla treenamisesta joskus ensi kesänä.

Näinä päivinä mietin, että miksi minä koskaan olen ostanut hevosen? Enkö voisi harrastaa jotain jossa olen hyvä?

..niin, uskokaa tai älkää, minäkin olen joskus ollut hyvä jossain.. en vain tykännyt siitä missä olin hyvä. Nyt kun tykkään harrastuksestani, en ole siinä hyvä. Kuinka älytöntä!
arvata saattaa, ettei näistä mikään liity ratsastukseen tai edes hevosiin?

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tavoitteita ja takapakkeja

Tämän kesän piti olla treenaamisen aikaa, koska huono talvi sekä syksyn epäonni rajoitti edistymistä enemmän kuin paljon.

Minulla oli tarkoitus päästä kesän aikana treenaamaan esteitäkin sen verran, että olisimme päässeet starttaamaan 50-60cm luokan, mutta missasimme nyt kummatkin kisat, jossa tämä olisi ollut mahdollista ristikkoluokan jälkeen.

Tämä nyt taisi siis jäädä toistaiseksi, vaikka hienostihan me kisaharjoituksissa ennen sairaslomaa pääsimme yhden 50cm radan vain yhdellä pudotuksella.

Mikään ei ole edennyt suunnitelmien mukaan, olen epäillyt jo omaa mielenterveyttänikin, kun koko ajan tulee jotain uutta.

Yhtenä päivänä hevonen näyttää jo siltä, että se on valmis teuraaksi ja toisena saattaa tulla valopilkku tunnelin päähän, kunnes taas tulee huono päivä ja lähden tallilta itkien.

Olen yrittänyt unohtaa nyt tavoitteet, koska käyntihommat ovat alkaneet venymään jo 9 viikkoon ja ori muistuttaa lähinnä tiinettä tammaa ja huonon onnen kierre vain jatkuu.

Odotan innolla, että Tiikeri olisi taas treenikunnossa, kun taas toisaalta se jo hieman masentaa, koska joudumme aloittamaan TAAS alusta.

Olen monesti viime aikoina todennut, että on epäreilua, kun vuoden aikana olen päässyt tekemään hevosen kanssa vain noin 5kk, siis oikeasti etenemään.

Ja aina kun edistymme, onni kääntyy ja kohta aloitamme kaiken taas alusta.

Eli melkoinen työmaa taas on edessä, ihan kaiken suhteen kun selkään taas pääsee. Nythän liikutus on hoidettu lähinnä kärryiltä ja käyntiä.

Oma motivaatio on kadoksissa, hevoselta väkisinkin häviää lihaksia ja maha kasvaa, huonosta kunnosta nyt puhumattakaan. Oma ratsastustaito (se vähäinen) on myöskin kadonnut jonnekin, kun ratsastamaan ei ole päässyt.

Ratsastettavia varmasti olisi muitakin kuin Tiikeri, mutta koska hevonen on jokatapauksessa hoidettava, ei jää aikaa muille.


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Vuosi täynnä ja epäonni jatkuu

Niin, maanantaina yhteistä taivalta Tiikerin kanssa tuli vuosi täyteen. Vuosipäivä ei ollut mitenkään onnellinen, koska se sisälsi ontuvan hevosen jalkojen kylmäystä ja hoitoa, edelleen.

Kun vuoden aikana on päässyt ratsastamaan hevosellaan  noin 5kk, ei mitenkään mieltä ylennä, kun takana on ainakin 6vkoa sairaslomaa epäonnen vuoksi. Ties kuinka monta vielä edessä?

Ensin turvotteli vtj lihas "pyllyssä", jonka takia lopulta vein klinikalle. Klinikalla hevonen ontui ja sattumalöydöksenä piikitettiin nuljuluu, koska siinä näkyi muutosta. Ontuman aiheuttaja oli kuitenkin ilmeisimmin kaviopaise, jota ei varsinaisesti löytynyt, mutta joka hauteista kyllä haisi.

Muutama päivä ehti kaikki olemaan hyvin, kontrolliaika alkoi lähenemään. 2pvää ennen kontrollia Tiikeri alkoi oireilla vej ja klinikalla se ontui kumpaakin etujalkaa. Jänteet kuitenkin kunnossa, eikä taivuttaessa reagoinut. Etenkin vej turvotteli hieman.

Noh, haudoin sitten etujalatkin ja kengittäjä kävi laittamassa etuset uudelleen, koska varpaat olivat hieman pitkät.

Pari pvää taas meni ja hevonen tuntui olevan kunnossa, kunnes teloi tarhassa vej.

Haava kohta turposi pariksi päiväksi ja se ei millään meinannut mennä umpeen.

Lopulta haava kohta laski, mutta jalka alkoi turvottelemaan. Ei mennyt kauaa kun oikeakin jalka turvotteli. Tilanne vain paheni.

Lopulta iho alkoi ärtymään ja tuli kosketusaraksi. Ilmeisesti  Tiikeri reagoi siihen, kun jaloista oli ajeltu karvat, koska myös takajalka, josta karvat oli ajeltu, oli hieman pinkeähkö, eikä etujalkojen hoito mm. linimentein varmasti ollut parantanut asiaa.

Nyt on hoidettu jalkoja sitten betadinehautein. Turvotus on lähtenyt laskemaan, mutten oikein ole varma, onko tämä tässä vielä pitkään aikaan..

Mieli alkaa olemaan maassa ja olo väsynyt. Sain mitä ihanimman hevosen, mutta epäonni seuraa minua hevosesta seuraavaan.

Alan jo uskomaan, että hajotan itse hevoseni, vaikkeivat nämäkään olisi olleet minun estettävissäni.

Epäonnen ja murheen vuoksi myös blogi saanut jäädä tauolle. Tällä hetkellä fiilikset harrastamiseen ovat olleet hieman hukassa ja jaksaminen nollissa.