torstai 15. joulukuuta 2016

Kaikki hevosen vuoksi

Mietin hevosen omistajuuttani taaksepäin ja mietin, mikä siinä onkin, että jotkut, kuten minäkin, tekee hevosensa vuoksi mitä vain. Hevonen on aina etusijalla ihan kaikessa. Vaikka itseltä puuttuisi jotain, hevosella pitää olla kaikkea ja kaikki hyvin.

Hartioita kiristää ja päätä särkee, kuulostaako tutulta?
Hevosella hieman lavat jumissa, äkkiä hieroja paikalle! Itse et tietenkään ole vuosiin käynyt hierojalla, vaikka ehkä syytä olisi.. oikeastaan hevosella ei tarvitse olla edes mitään hätää, hieroja tilataan ihan varmuuden vuoksi!

kuva Veera Schütt
Kengistäsi tippuu pohja ja housuissasi on reikä, mutta tarvisi ostaa uusi VETOauto, koska milloin vain voi tulla tilanne, että hevosen olisi päästävä klinikalle! Niin, tässäkin taas ajateltiin hevosta, viis siitä paljonko siihen upposikaan rahaa. Autokaupassa maasturin vieressä ollut pikkukippo olisi ollut ainakin 20t€ halvempi, mutta sillä ei olisi voinut vetää...

Sukkia ei ole yhtään, ainakaan ehjiä tai samaa paria. Hevoselta repeää loimi, koska siitä oli hauskaa riisua se ja pistää palasiksi. Ja eikun loimi kaupoille! Itsellesi et raaski ostaa edes euron sukkaparia..

Hevoselle käy haaveri, eläinlääkäri ei anna paljoa toivoa, mutta sinä et anna periksi, kysehän on parhaasta ystävästäsi! Kuntoutat hevostasi vuosi tolkulla; kuukausien taluttelua, kuukausien lyhyet ravipätkät, kuukausien lyhyet laukkapätkät. Vuosia töitä, josta et ole edes varma, onko siitä apua!?

Kun vihdoin hevonen on kunnossa, sitten tulee jotain muuta ja kohta huomaat, että olet vuosia maksanut maltaita hevosesta, jolla olet suurimmaksi osaksi vain kävellyt, jos selkään asti on edes päässyt. Kaikki rahasi on mennyt kymmeneen eri purkkiin, joilla sairaudet ja erilaiset tapaturmista aiheutuneet vammat ovat pysyneet kurissa.

Olet itse ratsastanut kunnolla ehkä 5v sitten, etkä ole enää varma miltä tuntuu laukata hevosella kolme pääty-ympyrää. Olet luopunut kaikesta siitä mitä joskus unelmoit; ehkä omalla hevosella tunneilla/valmennuksissa käynnin, ehkä kisailutkin. Ja miksi? Koska olet tehnyt kaikkesi ystäväsi vuoksi!

Olet raahautunut tallille kuukausia jopa 3krt/päivässä, jotta olet saanut kylmättyä jalkoja. Olet säällä kun säällä, jopa yöllä raahautunut tallille taluttamaan hevostasi, jotta se tulisi kuntoon. Sillä oli ehkä ähky tai et ehkä töiden takia päässyt hoitamaan talutusta kun yömyöhään tai aamulla ennen aamutallia. Mutta hoidettu, oli kello mitä vain...

Ei ole mitään, mitä et olisi ystäväsi vuoksi tehnyt. Vain, koska rakastat hevostasi niin paljon. Ja lopulta sinä itse olet se, joka joutuu tekemään sen vaikeimman päätöksen ja luovuttamaan, päästämään irti ja suremaan...

se rikkinäinen loimi....

Vaikka jo kaksi kertaa olen joutunut tekemään sen vaikeimman päätöksen ja joudun joka päivä ikävöimään rakkaita ystäviäni, en kadu päivääkään, enkä yhtäkään tekoa, mitä niiden eteen olen tehnyt <3

Kaikkeni teen myös jatkossa, koska minulla on käsissäni taas niin uskomaton hevonen  joka toivottavasti antaa minullekin vielä paljon, kaikkea muutakin kuin huolia ja murheita <3

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Hanskat tiskiin ja uusi harrastus?

Varmasti kaikki tietää sen tunteen, kun oikein yrittää parhaansa, epäonnistuu. Epäonnistumisen laadulla ei ole väliä, oli se sitten vähän tai paljon.

Se tunne kun mietit, mikset vain vaihda harrastusta, se tunne kun vain tekisi mieli heittää hanskat tiskiin.

4.12.2016 k.n.special, kuva Veera Schütt
Hevosten kanssa on hankalaa kun kilpailutilanteessa on paljon tekijöitä, ihan sama puhutaanko nyt raviurheilusta vai ratsastuksesta tai jostain siltä väliltä.

Joskus on hevosessa vikaa, eihän silläkään voi aina hyvä päivä olla. Joskus on olosuhteissa vikaa tai tapahtuu jotain odottamatonta. Joskus on ihmisessä vikaa, mokasit täysin tai olisit ehkä voinut tehdä jotain toisin? Tai ehkä sinun olisi kokonaisuudessaan vaan pitänyt yrittää enemmän ja keskittyä siihen mitä teet.

Niin, onnistumiset eivät aina ole kiinni itsestä, se voi olla kiinni myös hevosesta, ehkä teistä kummastakin tai ei kummastakaan.
Oli vika missä tai kenessä tahansa, tiedän etten ole ainut, joka usein miettii lajin lopettamista ja hevosen myymistä. Eihän tässä ole mitään järkeä!?

Jos hevonen ei ole rikki tai kipeä, kisat menevät penkin alle.

Joskus tulee kuvioihin se jossittelu: mitä jos? Niin, mitä tai oikeastaan ketä se jossittelu auttaa? Ei ketään! Meni jo, ens kerralla uusiks, paremmalla tuurilla! Täts it! Mutta harva tähän ajatteluun taitaa kyetä, en minä ainakaan...

Meilläkin ensimmäiset koulukisat tuli ja meni, vihelsi vain mennessään!
Harmitus painaa mieltä ja jossittelu jatkuu vielä edelleen. Pahintahan tässä on se, että ennen sai syyttää hevosta kun meni huonosti, nyt ei voi syyttää kun itseään!

Toki yritän perustella itselleni, että meillä lähtökohdat eivät nyt olleet kovin suotuisatkaan kisoille ja silti meni todella hienosti, ellei lasketa omaa mokaani.

Ehkä pieni masennus iski, eivätkä nämä kelit helpota, kun ratsastaa ei pysty oikein mitenkään, eikä missään. Tiikeri kaatui liukkauden vuoksi viime viikon torstaina, tänään olimme reippaita, kävellen maneesille 7km suuntaansa ja kyllä kaatuminen selvästi on paikkoja hieman kipeyttänyt.. tai sitten se on vain sitä, kun ei voi oikeasti RATSASTAA, vaikka kaikkea muuta kyllä.koitetaan tehdä.

Mutta nyt on taas hyvä jatkaa kohti uusia pettymyksiä, kun rima ei ole kovin korkealla! :D


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kuka tuntee hevosesi parhaiten?

Hevosenhan tuntee parhaiten se, joka sen kanssa eniten tekee töitä. Oli se sitten tallinomistaja, treenaaja, ratsuttaja, hoitaja tai kuten nyt ehkä yleisimmin, omistaja itse.

Mitä enemmän hevosta näkee ja tekee sen kanssa asioita, sitä pienemmästä huomaa, jos jokin ei ole kunnossa.

Ensimmäinen hevoseni eli Enska oli loistava näyttelijä. Siis oikeasti. Joku voi väittää, ettei hevonen osaa esittää, mutta ihan varmaan osaa, ei hevonen ole tyhmä eläin. Se esitti kipeää silloin kun sitä ei huvittanut tehdä jotain sen mielestä tyhmää. Ääni saattoi muuttua kellossa sillä sekunnilla kun se tajusi, että tehdäänkin jotain sille mieleistä.
Opin näkemään tuon hevosen silmistä, koska se oli oikeasti kipeä ja koska ei. Silmistä sen näki heti, myös silloin jos se ei oireillut mitenkään. Sen vain oppi näkemään ja henkäyksen tuntemaan, kun kaikki ei ollut hyvin. Ja kun viimeisen kerran Enska alkoi ontumaan, se oli erilaista. Tiesin heti, että meidän aikamme on ohi..

Joskus Jellen kohdalla ikävöin tuota, koska sen silmistä ei nähnyt kaikkea. Mutta Jellen kohdalla oli aina niin isot merkit, jos jotain oli, ettei se jättänyt arvailulle varaa, kuvittelinko vai en. Milloin ontui, milloin turvotteli tms, aina oli selvä peli, että jotain ON!
Jellen  kohdalla tein lopetuspäätöksen, kun kaikki eivät vielä edes ymmärtäneet että tilanne oli jo niin vakava, että lopetuspäätös oli tehtävä. Mutta tässäkin tapauksessa, niin se omistaja vaan tuntee hevosensa parhaiten. Hetken epäilinkin päätöstäni, kun vieressä arvosteltiin päätöstä, että tervettä hevosta laitan pois. Lopetuspäiväni kuitenkin tiesin 110% että tein oikein, Jelle ei olisi jaksanut enää päivääkään...

Tiikeri ei ole ollut minulla kuin +4kk mutta niin vain tuntosarvet pystyssä sitä pienestäkin tietää, että kaikki ei ole hyvin.
Kun Tiikerin maha alkoi turvottamaan, yritin heti löytää siihen ratkaisun. Kun iho-oireet alkoivat, olin huolissani tilanteesta. Pyysin otattamaan myös verikokeet ja hyvä niin. Ilman niitä emme olisi saaneet hevosta lopettamaan kakkansa syöntiä.

Kun vein Tiikerin klinikalle, ei eläinlääkäri meinannut ottaa huoliani tosissaan. Mahakin näytti ihan normaalilta kun sanoin ettei maha ole normaali. Ja niin vain hiekkakuvissa näkyi hiekkaa 19x5cm kertymä. Onneksi pidin puoleni ja kuvat otettiin!
Pari viikkoa sitten kun olimme valmennuksessa, Tiikeri välillä heilutti päätään. Totesin, ettei ole normaalia, muttei suusta johdu. Seuraavana päivänä kun lähdimme ajamaan, totesin, että oikealla takapäässä jumeja, ei ole normaali.
Noh, niin vain löytyi pahoja jumeja  paikoista, mitä ehdottelinkin! Oli onni onnettomuudessa että olin aikaisemmin kysellyt hierojaa varoiksi meillekin :)

Jokaisen omistajan tulisi luottaa vaistoihinsa hevosensa suhteen, eikä aina kuunnella niitä epäilyjä ympärillä, että oletkin vain vainoharhainen hullu. Ja mitä sitten vaikka olisikin, pääasiahan on, että hevonen tulee hoidettua, eikö? ;)