Tavoitteita ja takapakkeja

Tämän kesän piti olla treenaamisen aikaa, koska huono talvi sekä syksyn epäonni rajoitti edistymistä enemmän kuin paljon.

Minulla oli tarkoitus päästä kesän aikana treenaamaan esteitäkin sen verran, että olisimme päässeet starttaamaan 50-60cm luokan, mutta missasimme nyt kummatkin kisat, jossa tämä olisi ollut mahdollista ristikkoluokan jälkeen.

Tämä nyt taisi siis jäädä toistaiseksi, vaikka hienostihan me kisaharjoituksissa ennen sairaslomaa pääsimme yhden 50cm radan vain yhdellä pudotuksella.

Mikään ei ole edennyt suunnitelmien mukaan, olen epäillyt jo omaa mielenterveyttänikin, kun koko ajan tulee jotain uutta.

Yhtenä päivänä hevonen näyttää jo siltä, että se on valmis teuraaksi ja toisena saattaa tulla valopilkku tunnelin päähän, kunnes taas tulee huono päivä ja lähden tallilta itkien.

Olen yrittänyt unohtaa nyt tavoitteet, koska käyntihommat ovat alkaneet venymään jo 9 viikkoon ja ori muistuttaa lähinnä tiinettä tammaa ja huonon onnen kierre vain jatkuu.

Odotan innolla, että Tiikeri olisi taas treenikunnossa, kun taas toisaalta se jo hieman masentaa, koska joudumme aloittamaan TAAS alusta.

Olen monesti viime aikoina todennut, että on epäreilua, kun vuoden aikana olen päässyt tekemään hevosen kanssa vain noin 5kk, siis oikeasti etenemään.

Ja aina kun edistymme, onni kääntyy ja kohta aloitamme kaiken taas alusta.

Eli melkoinen työmaa taas on edessä, ihan kaiken suhteen kun selkään taas pääsee. Nythän liikutus on hoidettu lähinnä kärryiltä ja käyntiä.

Oma motivaatio on kadoksissa, hevoselta väkisinkin häviää lihaksia ja maha kasvaa, huonosta kunnosta nyt puhumattakaan. Oma ratsastustaito (se vähäinen) on myöskin kadonnut jonnekin, kun ratsastamaan ei ole päässyt.

Ratsastettavia varmasti olisi muitakin kuin Tiikeri, mutta koska hevonen on jokatapauksessa hoidettava, ei jää aikaa muille.

Vuosi täynnä ja epäonni jatkuu

Niin, maanantaina yhteistä taivalta Tiikerin kanssa tuli vuosi täyteen. Vuosipäivä ei ollut mitenkään onnellinen, koska se sisälsi ontuvan hevosen jalkojen kylmäystä ja hoitoa, edelleen.

Kun vuoden aikana on päässyt ratsastamaan hevosellaan  noin 5kk, ei mitenkään mieltä ylennä, kun takana on ainakin 6vkoa sairaslomaa epäonnen vuoksi. Ties kuinka monta vielä edessä?

Ensin turvotteli vtj lihas "pyllyssä", jonka takia lopulta vein klinikalle. Klinikalla hevonen ontui ja sattumalöydöksenä piikitettiin nuljuluu, koska siinä näkyi muutosta. Ontuman aiheuttaja oli kuitenkin ilmeisimmin kaviopaise, jota ei varsinaisesti löytynyt, mutta joka hauteista kyllä haisi.

Muutama päivä ehti kaikki olemaan hyvin, kontrolliaika alkoi lähenemään. 2pvää ennen kontrollia Tiikeri alkoi oireilla vej ja klinikalla se ontui kumpaakin etujalkaa. Jänteet kuitenkin kunnossa, eikä taivuttaessa reagoinut. Etenkin vej turvotteli hieman.

Noh, haudoin sitten etujalatkin ja kengittäjä kävi laittamassa etuset uudelleen, koska varpaat olivat hieman pitkät.

Pari pvää taas meni ja hevonen tuntui olevan kunnossa, kunnes teloi tarhassa vej.

Haava kohta turposi pariksi päiväksi ja se ei millään meinannut mennä umpeen.

Lopulta haava kohta laski, mutta jalka alkoi turvottelemaan. Ei mennyt kauaa kun oikeakin jalka turvotteli. Tilanne vain paheni.

Lopulta iho alkoi ärtymään ja tuli kosketusaraksi. Ilmeisesti  Tiikeri reagoi siihen, kun jaloista oli ajeltu karvat, koska myös takajalka, josta karvat oli ajeltu, oli hieman pinkeähkö, eikä etujalkojen hoito mm. linimentein varmasti ollut parantanut asiaa.

Nyt on hoidettu jalkoja sitten betadinehautein. Turvotus on lähtenyt laskemaan, mutten oikein ole varma, onko tämä tässä vielä pitkään aikaan..

Mieli alkaa olemaan maassa ja olo väsynyt. Sain mitä ihanimman hevosen, mutta epäonni seuraa minua hevosesta seuraavaan.

Alan jo uskomaan, että hajotan itse hevoseni, vaikkeivat nämäkään olisi olleet minun estettävissäni.

Epäonnen ja murheen vuoksi myös blogi saanut jäädä tauolle. Tällä hetkellä fiilikset harrastamiseen ovat olleet hieman hukassa ja jaksaminen nollissa.

"En voi ymmärtää..."

Muistan sanoneeni ja ajatelleeni näin todella monesti ja monesta asiasta, nimenomaan hevosien kanssa.

Viimeksi tänään Tiikerin mössöä miljoonasta eri purkista laittaessani muistui mieleen, kuinka joskus naureskelin muille kun joka purkista täytyy syöttää.
Niimpä, ei olisi pitänyt! Toki puolustaudun sillä, että naureskelin niille, jotka syöttivät varmuuden vuoksi, minulla on perustelu joka purkkiin :D

Kun Tiikeri vuosi sitten minulle saapui, sillä olikin simppeli ruokavalio, ei purkkeja ja purnukoita. Kun eka pitkä sairasloma ja ongelmat saapuivat, alkoi purkkejakin tulla...

Joskus myös naureskelin kuinka hevosille laitetaan tarhaankin suojia... kunnes eilen jouduin myöntymään, että tarhatessa olisi ehkä syytä etujalkoihin laittaa jatkossa suojat, koska niin monta haaveria olisi voinut sillä jo estää..

Tai kuinka juoksuttaessa käytetään miljoonaa piuhaa, mulla oli vaan riimu ja liina, kunnes tajusin, että joskus ne piuhatkin voi olla aika kätsyt kun niillä saa eri juttuja aikaiseksi :D

Ei siis pitäisi ihmetellä ja taivastella asioita.. osuu pian pilkka omaan nilkkaan!