Minulla oli tarkoitus päästä kesän aikana treenaamaan esteitäkin sen verran, että olisimme päässeet starttaamaan 50-60cm luokan, mutta missasimme nyt kummatkin kisat, jossa tämä olisi ollut mahdollista ristikkoluokan jälkeen.
Tämä nyt taisi siis jäädä toistaiseksi, vaikka hienostihan me kisaharjoituksissa ennen sairaslomaa pääsimme yhden 50cm radan vain yhdellä pudotuksella.
Mikään ei ole edennyt suunnitelmien mukaan, olen epäillyt jo omaa mielenterveyttänikin, kun koko ajan tulee jotain uutta.
Yhtenä päivänä hevonen näyttää jo siltä, että se on valmis teuraaksi ja toisena saattaa tulla valopilkku tunnelin päähän, kunnes taas tulee huono päivä ja lähden tallilta itkien.
Olen yrittänyt unohtaa nyt tavoitteet, koska käyntihommat ovat alkaneet venymään jo 9 viikkoon ja ori muistuttaa lähinnä tiinettä tammaa ja huonon onnen kierre vain jatkuu.
Odotan innolla, että Tiikeri olisi taas treenikunnossa, kun taas toisaalta se jo hieman masentaa, koska joudumme aloittamaan TAAS alusta.
Ja aina kun edistymme, onni kääntyy ja kohta aloitamme kaiken taas alusta.
Eli melkoinen työmaa taas on edessä, ihan kaiken suhteen kun selkään taas pääsee. Nythän liikutus on hoidettu lähinnä kärryiltä ja käyntiä.
Oma motivaatio on kadoksissa, hevoselta väkisinkin häviää lihaksia ja maha kasvaa, huonosta kunnosta nyt puhumattakaan. Oma ratsastustaito (se vähäinen) on myöskin kadonnut jonnekin, kun ratsastamaan ei ole päässyt.
Ratsastettavia varmasti olisi muitakin kuin Tiikeri, mutta koska hevonen on jokatapauksessa hoidettava, ei jää aikaa muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti