Kun vuoden aikana on päässyt ratsastamaan hevosellaan noin 5kk, ei mitenkään mieltä ylennä, kun takana on ainakin 6vkoa sairaslomaa epäonnen vuoksi. Ties kuinka monta vielä edessä?
Ensin turvotteli vtj lihas "pyllyssä", jonka takia lopulta vein klinikalle. Klinikalla hevonen ontui ja sattumalöydöksenä piikitettiin nuljuluu, koska siinä näkyi muutosta. Ontuman aiheuttaja oli kuitenkin ilmeisimmin kaviopaise, jota ei varsinaisesti löytynyt, mutta joka hauteista kyllä haisi.
Noh, haudoin sitten etujalatkin ja kengittäjä kävi laittamassa etuset uudelleen, koska varpaat olivat hieman pitkät.
Pari pvää taas meni ja hevonen tuntui olevan kunnossa, kunnes teloi tarhassa vej.
Haava kohta turposi pariksi päiväksi ja se ei millään meinannut mennä umpeen.
Lopulta haava kohta laski, mutta jalka alkoi turvottelemaan. Ei mennyt kauaa kun oikeakin jalka turvotteli. Tilanne vain paheni.
Lopulta iho alkoi ärtymään ja tuli kosketusaraksi. Ilmeisesti Tiikeri reagoi siihen, kun jaloista oli ajeltu karvat, koska myös takajalka, josta karvat oli ajeltu, oli hieman pinkeähkö, eikä etujalkojen hoito mm. linimentein varmasti ollut parantanut asiaa.
Mieli alkaa olemaan maassa ja olo väsynyt. Sain mitä ihanimman hevosen, mutta epäonni seuraa minua hevosesta seuraavaan.
Alan jo uskomaan, että hajotan itse hevoseni, vaikkeivat nämäkään olisi olleet minun estettävissäni.
Epäonnen ja murheen vuoksi myös blogi saanut jäädä tauolle. Tällä hetkellä fiilikset harrastamiseen ovat olleet hieman hukassa ja jaksaminen nollissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti