Olen pyöritellyt tätä tekstiä suuntaan jos toiseenkin, muokaten ja pyyhkien pois, tallentaen luonnokseksi aina uudelleen ja uudelleen, koska alunperin ajattelin vajota masennuksen partaalle ja pitää blogista hieman lomaa, niinkun hevosista ylipäätään, mutta lukiessani juttuja ja vastaillessani kysymyksiin, kuten mihin ratsastuksen kuppikuntaan kuulun, ajattelin, että olisi hyvä muistuttaa tärkeästä asiasta, hyvästä pohjatyöstä.
 |
| lihava, lihakseton, mutta kiltti saikkulainen! |
Kukin voi määritellä sen kuten haluaa, mutta minusta kaikki lähtee liikkeelle ihan arkisista asioista, siitä miten hevonen käyttäytyy maastakäsin, miten sen kanssa toimit, kunnioittaako se sinua ja luottaako se sinuun?
Hyvä pohjatyö lähtee jo siitä, miten hevonen kulkee taluttaessa tarhasta talliin tai toisinpäin. Tai siitä, rynniikö se sinut tahallaan karsinan seinään.
Minä myönnän epäonnistuneeni ainakin siinä, että hevoseni tasan tietää missä taskussa minulla on herkut ja omin lupineen meinaan myös taskulla käydä, en minäkään siis täydellinen ole ;)
En siis ole hevosten kanssa ihmeellinen, olen vain tavallinen puskatäti, joka harrastelee, mutta yritän käyttää maalaisjärkeä tässä touhussa.
..joskus se riistäytyy käsistä ja esimerkiksi lisämömmöjä on ilmestynyt ruokintaan heti kun hevoselle on joku vaiva tai ongelma ilmennyt.. Mutta se siitä tällä erää!
Olen kuullut ihailua joiltain siitä, kuinka Tiikeri toimii kanssani näinkin vähän tuntemisen jälkeen. Mutta meillä on selvät sävelet ja toimimme rakkaudella ja rajoilla.
Tiikeri on kiltti, mutta sen verran älykäs, että väittäisin siitäkin kuoriutuvan pedon, jos se saisi siihen mahdollisuuden.
Tärkeää hevosten kanssa on siis pohjatyö, joka tehdään kunnolla.
Kun maastakäsittelyssä sujuu, se jo tarkoittaa, että johtajuus, luottamus ja yhteistyö ovat kunnossa.
Seuraavana päästään hieman siihen "kuppikunta" keskusteluun, koska sanoisin, että moni pistäisi minut siihen kouluratsastaja kastiin, koska siinä eniten kisaamme ja sitä.treenaamme.
Itse en kuitenkaan laittaisi itseäni mihinkään kuppikuntaan, koska teen hevosen ehdoilla ja kaikkea mikä tuntuu mukavalta.
Opetin Tiikerin ajolle, olen aloittanut esteharjoitukset, maastoilemme, teemme maastakäsin, vien Tiikeriä erilaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin. Kaikki tämä kokemuksen vuoksi.
Mutta jos en koe olevani kouluratsastaja, miksi treenaan koulua?
Siihen on yksinkertainen vastaus:
kouluratsastus on kaiken perusta, jos se ei suju, ei voi edetä.
Muistan nuorempana, kun vielä hyppäsin paljon esteitä (ei uskoisi!), kun en olisi muuta tehnytkään ja opettaja palautti maanpinnalle: "jos et osaa kouluratsastusta, et voi esimerkiksi hypätä".
Tuo pitää paikkaansa, koska kouluratsastus on kaiken perusta ja ne perusasiat:
Siirtymiset, pysähtymiset, tempo, suunta...
Jos et osaa kouluratsastusta, et osaa ratsastaa. Jos et osaa ratsastaa, et voi tehdä hevosen selässä mitään (tai ainakaan mitään ihmeellistä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti